# Aikido ja harjoittelu

# Aikidon filosofia

# Budo

Aikido luokitellaan budo-lajiksi. Budolla tarkoitetaan Japanissa kehitettyjä taistelutaitoja, joissa sanan loppuosassa on kirjainmerkki do, henkinen tie tai tapa. Bu tarkoittaa sotaisaa, martiaalista, mutta positiivisessa mielessä. Bu tarkoittaa oikeastaan aseiden pysäyttämistä. Sen oikea merkitys on voimakkaasti puolustuksellinen. Nykyisin budo-sanaa käytetään usein tarkoitettaessa kaikkia taistelutaitoja. Kuitenkin ainoastaan japanilaiset ns. do-lajit (aikido, judo, karate-do, taido, kendo, iaido, jodo, naginata-do) luokitellaan budo-lajeiksi. Siis taidot, joissa henkinen kasvaminen kulkee yhdessä fyysisen tekniikan kanssa. Yksin taistelutekniikan osaaminen vie maailman sekasortoon. Henkinen kuri, korkea moraali ja toisten ihmisten huomioiminen kuuluu budon opiskeluun yhtä lailla kuin lyönnit, heitot tai nivellukot.

# Aikidon harmonia

Aikido tarkoittaa sanana harmonisen voiman tietä. Morihei Ueshiban pyrkimyksenä oli luoda taito, joka opettaisi harjoittajaansa elämään sopusoinnussa itsensä ja muiden ihmisten kanssa. Jokainen aikidon harjoittelija siis kilpailee vain oman itsensä kanssa, ja edistyy muiden harjoittelijoiden avustuksella. Itsekäs harjoittelutapa johtaa yleensä kilpailuihin ja tarpeettomiin voimainkoetuksiin, joista varsin usein on seurauksena loukkaantuminen. Aikidon henkeä harjoitellaan siis jatkuvasti harjoitussalilla ryhmässä ja opettajan opastuksella. Vähitellen, harjoittelun syventyessä, tätä aikidon henkeä voi ulottaa harjoitussalin ulkopuolelle. Budo on siis sama kuin koko elämä sen yksinkertaisia ja arkisiakin vivahteita myöten. Aivan harjoittelun alussa aikido on fyysistä, tekniikan opettelua. Vähitellen alat omaksua aikidon henkeä, yhteistyön ja sopusoinnun periaatetta ja siirtää sitä jokapäiväiseen elämään.

# Aikidon tekniikat

Aikidotekniikoiden pohjana ovat vanhan jujutsu-tyylin, Daito ryu aikijutsun tekniikat. Tekniikat perustuvat kehon heikkojen kohtien, lähinnä nivelien hyväksikäyttöön. Erilaiset käsilukot, heitot ja pyyhkäisyt sekä atemi-lyönnit ovat aikijutsun perintöä, mutta aikidoon on sovellettu tekniikoita myös judosta, karatesta sekä erilaisista asetaidoista riippuen siitä, mitä kokemuksia kulloisellakin aikido-opettajalla on ollut ennen aikidouraansa. Tulet huomaamaan, että tapa harjoitella aikidoa on varsin laaja ja vivahteikas, joskin toisinaan hieman hämmentävä, koska opettajia ja erilaisia tyylejä on niin monenlaisia. Ei siis ole olemassa "oikeaa tapaa" tehdä tekniikoita. Seuraa aina sen hetkisen opettajan neuvoja, joka opettaa sinua juuri sillä hetkellä ja pidä mielesi avoimena kaikille vaikutteille. Aikidon filosofian mukaan hyökkääjän voimaa ei vastusteta voimalla. Tekniikoiden peruspiirteenä on ympyräliike (tenkan, irimitenkan), jonka avulla hyökkääjän luovuttamaa energiaa ohjataan, ja lopulta käännetään se hyökkääjää itseään vastaan. Tekniikan suorittaja pyrkii ohjaamaan hyökkääjää ympyrän keskipisteestä käsin, ja pitämään hyökkääjän horjutuksessa ympyrän kehällä. Tämä taito vaatii etäisyyden ja ajoituksen ymmärtämistä, joka kehittyy vasta monen tiiviin harjoitusvuoden tuloksena.

# Tekniikan muoto

Ensimmäisen harjoitteluvuoden alussa harjoittelusi aikidossa on hyvin muodollista. Koko ajan opetetaan uusia tekniikoita, ja välillä tuntuu siltä, että kaikkia tekniikoita ei millään ehdi oppia, kun jo opetellaan seuraavaa. Noin vuoden harjoittelun jälkeen useista eri paloista koostuva palapeli alkaa hahmottua ja alkaa löytyä aikidon punainen lanka. Älä siis kiirehdi harjoittelussasi, äläkä menetä toivoasi, jos sinusta parin kuukauden harjoittelun jälkeen tuntuu siltä, että et opi ikinä aikidoa.

Muodollisesti ajateltuna aikidon lukkotekniikat perustuvat harjoitusparin ohjaamiseen kivun avulla. Tämä harjoittelu- ja ajattelutapa on kuitenkin hyvin alkeellinen. Harjoittelun tarkoituksena on oppia ohjaamaan harjoitusparin painopistettä eli suorittaa tekniikka harjoitusparin KESKUSTAAN. Alkeisvaiheessa aikidon opiskelu on sitä, että hahmotetaan vasen ja oikea puoli kehosta. Tämä kuulostaa hieman naivilta, mutta alkeisvaiheessa monet harjoittelijat eivät osaa hahmottaa sitä onko heillä oikea vai vasen käsi edessä puhumattakaan jalkojen järjestyksestä. Samalla kun opitaan hahmottamaan omaa kehoa, opitaan hahmottamaan sitä myös suhteessa harjoituspariin, aiteen. Vähitellen opit hallitsemaan kehosi liikkeitä ja samalla opit ohjaamaan parisi liikkumista. Monien harjoitteluvuosien ja tuhansien tekniikoiden toistojen myötä opit tekemään tekniikat varmemmin ja päättäväisemmin. Jokainen tekniikka koostuu useista osista. Aktiivinen harjoittelu ja toistot takaavat sen, että useat tekniikan eri osat ja vivahteet muodostuvat kokonaisuuksiksi. Nämä kokonaisuudet ovat aikidon perusta, ja niitä kerrataan alkeiskurssin ensimmäisestä harjoituksesta lähtien:

  • Keskusta eli alavatsan seutu pidetään alhaalla ja vahvana
  • Selkä on pystysuorassa ja jalat hieman koukussa (painopiste alhaalla)
  • Kädet liikkuvat vartalon keskilinjalla, ja sormet ovat auki
  • Voima lähtee alhaalta jaloista, ja ylävartalo on joustava

Jokaisella tekniikalla on oma erityismuotonsa johon yllämainitut periaatteet yhdistyvät. Muoto on hyvin joustava käsite, ja käytännössä jokainen tekniikan suoritustapa on riippuvainen harjoitusparin ominaisuuksista, kehon mittasuhteista ja voimasta.

# Tekniikan sisältö

Aikidotekniikan harjoittelu alkaa siis muodon tavoittelemisesta. Opettajasi, sensei ja edistyneemmät harjoittelijat, sempait antavat sinulle mallin, jota yrität tavoitella. Tämä malli ei ole pelkästään muotoon liittyvä vaan he antavat sinulle myös vahvan tunteen, jota voit yrittää tavoitella. Ilman voimakasta tunnetta tekniikka on hyödytön. Sama kuin söisi hedelmästä vain kuoret jättäen herkullisen sisällön syömättä. Tähän tunteeseen liittyy tärkeänä osana hengitystekniikka. Väsyt helposti, jos et osaa rytmittää hengitystä oikein. Kehon liike, mielen voima ja hengitys. Kun osaat yhdistää ne toimivaksi kokonaisuudeksi, olet lähellä täydellisyyttä. Aikidossa käytetään japaninkielistä termiä KI kuvaamaan näiden kolmen elementin yhdistymistä. Keskustavoima, kokyo, ki, kimochi; eri opettajat käyttävät erilaisia termejä puhuessaan samasta asiasta.

# Harjoittelu

# Dojoetiketti

Japanilaisissa budolajeissa korostetaan jaloa ja vilpitöntä luonnetta. Dojoetiketti on hyvin kurinalainen ja varmasti alussa hyvin hämmentävä sääntökokoelma. Siinä määritellään,kuinka harjoitusalilla pitää käyttäytyä. Kumarrukset tuntuvat alussa kömpelöiltä ja tarkoituksettomilta, mutta ajan kuluessa ymmärrät niiden merkityksen. Ulkoinen kohteliaisuus muovautuu vähitellen aidoksi, syvälliseksi kohteliaisuudeksi. Alkukumarruksilla ja dojokäytöksellä saattaa olla eroavaisuuksia riippuen opettajasi valitsemasta tyylistä.

kumarrus

# Ennen harjoituksia

Pese likaiset kädet ja jalat ennen harjoituksia, ja pidä kyntesi lyhyeksi leikattuina. Kellot ja korut poistetaan ennen harjoituksen alkua. Huolehdi hygieniastasi ja harjoituspuvun (keiko-gi) pesemisestä riittävän usein. Pitkä tukka sidotaan. Meikattuna harjoitteleminen ei ole suotavaa, koska meikki saattaa tahria kumppanisi puvun. Naiset käyttävät T-paitaa harjoituspuvun alla, ja takin voi varustaa nauhoilla, jotka pitävät liepeen kiinni. Merkitse nimesi pukusi sisäliepeeseen. Käytä sandaaleita (zori) liikkuessasi pukuhuoneen ja tatamin välillä. Käy harjoituksen jälkeen suihkussa.

varusteet

# Vyön solmiminen

  1. Takin vasen lieve asetetaan päällimmäiseksi. Kuvassa vyön päät on merkitty erilaisiksi, normaalisti vyö on kokonaan valkoinen. Aseta vyön keskikohta navan seudulle.
  2. Kierrä vyö ympärillesi.
  3. Laita vasen pää vyön alitse.
  4. Tee solmu kuvan osoittamalla tavalla ja kiristä solmu tiukaksi.
  5. Tee solmu kuvan osoittamalla tavalla ja kiristä solmu tiukaksi.
  6. Oikeassa solmussa vyön päät laskeutuvat sivuille. Väärässä solmussa yksi pää osoittaa alas ja toinen ylös.
  7. Näin voit säilyttää vyötäsi kassissa. Taita neljään osaan ja tee yksinkertainen solmu.

Vyön solmimimen Solmittu vyö

Kuivaa harjoituspukusi aina harjoitusten jälkeen vaateripustimessa, ja pese se noin 2-4 käyttökerran jälkeen, tarvittaessa useimminkin. Pidä keikogi siistinä äläkä esiinny repaleisessa harjoitusasussa.

# Dojossa

Dojoon tultaessa kumarretaan (tachirei) ovelta keskustaa (shomen) kohti. Samoin tehdään poistuttaessa. Ulkoa tultaessa lakki otetaan pois päästä. Hyvän tavan mukaista on tervehtiä opettajaa ja harjoituskumppaneita. Matolle (tatami) mentäessä sandaalit jätetään siististi lattialle maton reunalle siten että kantapäät osoittavat tatamin reunaa kohti. Maton reunalla asetutaan istuvaan asentoon (seiza) ja kumarretaan (zarei) dojon keskustaa kohti. Sama kumarrus tehdään poistuttaessa tatamilta.

Tachirei
Tachirei

Zarei
Zarei

# Kumarrukset harjoituksissa

Harjoitus aloitetaan alkukumarruksilla. Opettaja istuu edessä ja oppilaat rivissä tatamin reunalla. Opettajan johdolla kumarretaan dojon keskustaa kohti, jonka jälkeen opettaja ja oppilaat kumartavat yhtaikaa toisilleen sanoen ONEGAI SHIMASU (=tahdon harjoitella vilpittömästi). Jos harjoituksista myöhästyy, jäädään seisomaan tatamin ulkopuolelle, kunnes opettaja antaa luvan astua tatamille. Toinen tapa on tulla suoraan tatamille ja sanoa kuuluvalla äänellä ONEGAI SHIMASU, jolloin opettaja huomaa tulokkaan. Opettajan näytettyä tekniikan, kumarretaan opettajalle, käännytään lähimmän harjoituskumppanin puoleen ja kumarretaan hänelle. Jos opettaja osuu kohdallenne korjaamaan virheitä, harjoittelu keskeytetään. Opettajan neuvottua, molemmat harjoittelijat kumartavat kiitokseksi opettajalle, ja jatkavat harjoitteluaan. Kun opettaja taputtaa lopettamisen merkiksi, harjoituskumppanille kumarretaan ja palataan riviin istumaan. Harjoituksen lopussa kaikki kumartavat opettajan johdolla shomeniin. Lopuksi opettaja ja oppilaat kumartavat toisilleen sanoen ARIGATOO GOZAIMASU (=kiitos paljon).

# Käyttäytyminen harjoituksissa

Vältä keskustelua harjoitusten aikana. Tekniikoita ja harjoittelua koskevat neuvot ja kysymykset ovat sallittuja. Jos joudut poistumaan kesken harjoitusten loukkaantumisen tai pahoinvoinnin vuoksi, kysy opettajalta ensin lupa poistumiseen. Väsymys ei oikeuta harjoitusten keskeyttämiseen. Jos olet niin väsynyt, ettet pysty enää harjoittelemaan, istu tatamin reunalle ja seuraa muiden harjoittelua. Jatka harjoittelua hetken levättyäsi. Pyri säilyttämään koko harjoituksen ajan hyvä ryhti sekä harjoitellessasi että istuessasi seuraamassa opettajan esittämää tekniikkaa. Istu ensisijaisesti polviasennossa (seiza). Jos jalkasi väsyvät, siirry risti-istuntaan säilyttäen ryhtisi. Älä nojaa seiniin tai tolppiin äläkä haukottele näkyvästi tai kaiva nenääsi. Osoita opettajallesi ja muille edistyneemmille, että olet opettamisen arvoinen.
Harjoitusparin tahallinen vahingoittaminen ei kuulu budo-henkeen!

# Katselijat

Harjoituksia seurattaessa tulisi istua. Tästä tulee huomauttaa ystävällisesti niille, jotka eivät sitä tiedä. Harjoittelijoita häiritsevää keskustelua tulee välttää. Jos katselijat haluavat ottaa valokuvia tai kuvata videolle, harjoitusten vetäjältä täytyy pyytää lupa.

# Oikea harjoitusasenne

Aikidon perustaja Morihei Ueshiba kirjoitti vuonna 1938 kirjan BUDO (kts.kirjaluettelo), jossa hän esitti harjoittelulle säännöt, joiden mukaan harjoittelijoiden tulisi toimia. Näiden sääntöjen tarkoituksena oli luoda aikibudon (=aikidon edeltäjä) harjoittelijoihin oikea asenne ja henki. Aikidon Tokiossa sijaitsevan keskusdojon, Hombu-dojon seinällä on nämä samat säännöt, jotka on muutettu koskemaan modernin aikidon harjoittelua.

  • Jokaisessa hyökkäyksessä on kyse elämästä ja kuolemasta. Noudata siksi opettajan ohjeita, ja vältä tarpeetonta voimien mittelyä.
  • Aikido on taito, joka opettaa olemaan erillisten asioiden kanssa, kuin ne olisivat yhtä. Tähän liittyen on tärkeää harjoitella niin, että ei huomaa vain sitä, mitä silmillään edessään näkee, vaan myös sen mitä ympärillä tapahtuu.
  • Harjoittelun tulisi tapahtua mukavassa ja iloisessa ilmapiirissä.
  • Opettajien opetukset ovat vain pieni osa siitä mitä tulet oppimaan. Kypsyminen ja kehittyminen riippuu yksinomaan siitä, kuinka uutterasti ponnistelet oppiaksesi.
  • Aloita päivittäin kevyellä verryttelyllä ja lisää rasitusta vähitellen. Älä harjoittele koskaan liikaa.. Täten myös vanhojen ihmisten on mahdollista harjoitella vammoitta. Näin on mahdollista saavuttaa harjoittelunsa päämäärä.
  • Aikidon tarkoitus on harjoittaa kehoa ja henkeä sekä kehittää luonnetta. Sen vuoksi tekniikoita on varjeltava sellaisilta, jotka voisivat käyttää niitä väärin.

# Tapa ja tarkoitus

Aikidoharjoittelun tarkoituksena siis on harjoittaa kehoa ja mieltä. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Mieli ohjaa kehon toimintoja. Sen vuoksi on tärkeää ylläpitää asennetta, joka on avoin ja vilpitön. Egoistisella mielenlaadulla varustettu henkilö kokee aikidon harjoittelun vaikeaksi. Hän haluaisi olla vahvin ja heittää muita tulematta kuitenkaan itse koskaan heitetyksi. Harjoittelun tarkoitus on oppia muilta, ja samalla opastaa muita harjoittelijoita. Se on sama kuin lahjan saaminen ja vastaanottaminen. Joskus lahjan antamisesta tulee parempi mieli, kuin sen saamisesta.

Aikidon, kuten muidenkin budolajien harjoitteluun sisältyy hierarkia. Opettajasi on sensei, hän joka on aloittanut ennen sinua on sempai, ja sinä olet kohai, aloittelija. Oppiminen aikidossa on kuin pitkä ketju. Jokaisen lenkin pää kiinnittyy seuraavaan lenkkiin. Ethän jätä oman lenkkisi päätä avoimeksi? Sinun opettajasi ja sempaisi ovat nähneet paljon vaivaa oppiakseen aikidon perusteita omilta opettajaltaan ja sempailtaan. He haluavat välittää tietonsa eteenpäin ja jatkaa aikidon ketjua. Luota siis heihin ja kuuntele heidän neuvojaan tarkasti.

Heitto

Harjoitteleminen aikidossa perustuu yhteistyöhön, ei keskinäiseen kilpailemiseen. Harjoitusparisi kanssa tutkitte yhdessä opettajan näyttämää tekniikkaa. Opettajasi ja myös harjoitusparisi avulla teroitat itseäsi päivä päivältä terävämmäksi. Dojo, harjoitussali on paikka, jossa voit tutkia totuuden teoriaa käytännössä. Toimiiko tekniikkasi, vai olisiko siinä vielä parantamisen varaa? Perimmäinen harjoittelun tarkoitus on siis luoda uutta ja uudistua. Jos tulet harjoituksiin tarkoituksenasi esittää muille, kuinka hyvä olet aikidossa, kuinka monta hienoa tekniikkaa oikeastaan osaatkaan, voit olla varma, että joko sempaisi tai opettajasi palauttaa sinut maan pinnalle hyvin nopeasti. Et käy aikidoharjoituksissa sen vuoksi, että tekisit sitä mitä osaat, vaan pikemminkin opettelet tekemään sitä, mitä et vielä osaa.

# Rajoituksen rakenne

Pääpiirteissään aikidon harjoittelu koostuu seuraavista osista:

  • Alkukumarrukset
  • Lämmittely ja venytykset (aikitaiso)
  • Hengitys- ja keskustaharjoitukset
  • Liikkumis- ja käännösharjoitukset (tenkan, irimitenkan, ikkyo-undo)
  • Kaatumisharjoitukset (ukemi)
  • Vartalotekniikkaharjoittelu
  • Asetekniikkaharjoittelu (jo, bokken, tanto)
  • Loppujäähdyttely
  • Loppukumarrukset

Peruskurssiharjoituksissa ei yleensä harjoitella aseilla, eivätkä kaikki opettajat tee näitä kaikkia harjoittelun osa-alueita.

# Harjoitustavat

Varsinainen tekniikkaharjoittelu tapahtuu siten, että opettaja esittää harjoiteltavan tekniikan ja selittää pääpiirteet ja huomionarvoisat seikat kyseisestä suoritustavasta. Oppilaat ottavat itselleen harjoitusparin ja alkavat harjoitella tekniikkaa opettajan antamien ohjeiden mukaisesti. Normaali harjoitustapa on se, että toinen tekee tekniikan vuorotellen oikealle ja vasemmalle puolelle neljä kertaa ja sitten harjoituspari tekee samoin. Tekniikan tekijä on nage, ja tekniikan vastaanottaja uke. Opettaja kiertää dojossa ja korjaa oppilaiden tekemiä virheitä. Opettajan antamasta merkistä harjoitus lopetetaan ja istutaan seuraamaan seuraavaa tekniikkaa tai syvennytään tarkastelemaan saman tekniikan muita huomionarvoisia kohtia.

Erilaisilla harjitustavoilla luodaan vaikeusastetta ja motivaatiota harjoitteluun. Samoja tekniikoita voidaan harjoitella seisten, polviltaan, aseiden kanssa sekä useita hyökkääjiä vastaan.

Tachiwaza* Nage ja uke harjoittelevat seisaaltaan.

Suwariwaza Nage ja uke liikkuvat polvien ja jalkaterien varassa (=shikko).

Hanmi handachiwaza Nage on polvillaan ja uke seisaaltaan.

Taibukiwaza Aseharjoittelua joko niin, että kummallakin on aseet tai vain toisella. Aikidossa käytetään puukeppiä (jo), puumiekkaa (bokken) ja puukkoa (tanto).

Suwariwaza
Suwariwaza

Hanmihandachiwaza
Hanmi handachiwaza

Tachiwaza
Tachiwaza

# Harjoitusvammat - ensiapu ja hoito

Tavallisimmat vammat, jotka aiheutuvat aikidon harjoittelusta ovat pienet hiertymät, mustelmat ja nivelten venähdykset. Vakavampia ja onneksi harvemmin sattuvia vammoja ovat murtumat ja nivelsiteiden repeämät. Koska aikidon harjoittelu ei perustu kovaan kontaktiin, vammat syntyvät usein väärästä liikkumistavasta tai horjahduksesta, jossa jalan tai käden nivel liikahtaa luonnottomaan suuntaan. Törmäyksestä viereiseen harjoituspariin saattaa pahimmassa tapauksessa seurata ruhjeita tai murtumia. Jokaisella aikidoseuralla tulisi olla ensiaputarvikkeet käsillä dojolla. Ota selville, missä niitä säilytetään omalla dojollasi.

Aikidoharjoituksissa tapahtuu loukkaantumisia huomattavasti vähemmän kuin esim. pallopeleissä. Aikidon harjoittelu perustuu loukkaantumisten ja vahinkojen minimointiin.

# Pienet haavat ja hiertymät

Puhdista haava, laastari tiukasti päälle ja harjoitus jatkuu. Sido laastari paikoilleen teipillä, sillä tavallinen laastari ei pysy hikisellä iholla. Pidä haava tai hiertymä puhtaana harjoitusten jälkeen äläkä unohda suojata sitä seuraavissakin harjoituksissa. Rupi aukeaa helposti ja veri tahraa tatamit ja harjoituspuvut.

# Nenäverenvuoto

Niistä nenä tyhjäksi, ota etukumara asento ja purista voimakkaasti sieraimet yhteen. Vuodon lakattua laita tuppo nenään ja harjoittelu jatkuu.

# Nivelten nyrjähdykset tai lihasrepeämät

Loukkaantunut raaja kohotetaan turvotuksen ja sisäisen verenvuodon estämiseksi. Joustoside sidotaan nivelen (lihaksen ympärille) ja kylmäpussilla vähennetään turvotusta sekä lievennetään kipua. Vakavissa tapauksissa on syytä käydä lääkärillä. Jatka kylmähoitoa kotona harjoitusten jälkeen. Pienissä nyrjähdyksissä voi harjoittelua jatkaa, mutta kivuliaissa tapauksissa on harjoitus syytä keskeyttää ja käydä kuvauttamassa loukkaantunut raaja.

Raajan sijoiltaanmenoissa, luunmurtumissa, aivotärähdyksissä ja silmävammoissa on harjoittelu keskeytettävä välittömästi ja lähdettävä heti lääkärin hoitoon. Näissä tapauksissa opettajasi tehtävänä on huolehtia ensiavusta ja järjestää kuljetus poliklinikalle.

Huolehdi, että sinulla on aikidoharjoittelun kattava vakuutus ! Voit tiedustella aikidoliitosta aikidon lisenssivakuutusta (opens new window).

# Peruskurssin tarkoitus

Peruskurssin lähtökohtana on tutustuttaa ihmiset aikidon harjoitteluun ja perusteisiin, joiden turvin voidaan lähteä harjoittelemaan varsinaista aikidoa. Kurssia voisi verrata autokouluun, jossa ensin opitaan ajamisen perusteet, jonka jälkeen voidaan siirtyä itsenäisinä kuljettajina liikenteeseen. Monet kurssilaisista lopettavat harjoittelun kurssin päättyessä, joka on sinänsä vahinko, koska vasta kurssin jälkeen alkaa varsinainen aikidon harjoittelu ja asioiden oivaltaminen. Vasta vuoden verran harjoiteltuasi aikidoa, olet oppinut keskeisimpiä periaatteita ja alat ymmärtää, kuinka syvä aikido oikeastaan onkaan. Monet edistyneemmät harjoittelijat ovat harjoitelleet useita vuosia, jotkut kymmeniä, ja aina heistä tuntuu siltä, että koko ajan on uutta asiaa opeteltavana.

Peruskurssilla harjoitellaan liikkumista, turvallista kaatumista, perustekniikoita sekä niihin liittyviä harjoituksia. Japaninkielisten termien opettelu vie aikansa, mutta niidenkin käyttämiseen tottuu pian,

koska opettaja toistaa niitä ääneen harjoituksista toiseen. Kurssin tarkoituksena on tietysti valmentaa 6. kyun vyökokeita (graduointi) varten, mutta tämä ei suinkaan ole päämääränä. Päämäärä on opettaa oppilaita niin, että he voivat turvallisesti jatkaa harjoittelua edistyneempien kanssa.

Joissain seuroissa ei järjestetä kursseja, vaan aloittelijat voivat aloittaa harjoittelun edistyneempien kanssa. He harjoittelevat perustaitoja ensin yksin tatamin laidassa, ja vähitellen siirtyvät normaaliin harjoittelurytmiin edistyneempien kanssa. Näin harjoittelu aloitetaan monessa dojossa Japanissa. Tämä systeemi vaatii kuitenkin pienet harjoittelijamäärät ja kokeneen opettajan joka pystyy valvomaan aloittelijan kehitystä.

# Jatkokurssin tarkoitus

Isoimmissa seuroissa peruskurssin jälkeen järjestetään jatkokurssi, jossa käydään läpi 5. ja 4. kyun tekniikoita. Harjoittelua syvennetään, uusia perustekniikoita harjoitellaan uusista hyökkäysmuodoista, ukemi- eli kaatumisharjoittelua lisätään. Riippuen seurasta ja opettajasta, asetekniikoiden perusteita aletaan harjoitella. Monesti jatkokurssiharjoitusten lisäksi kurssilaiset voivat käydä harjoittelemassa edistyneempien kanssa. Lisäksi he voivat syventää harjoitteluaan käymällä viikonloppuleireillä joko omalla paikkakunnalla tai muualla.

# Kurssin jälkeen

Siirtyminen kurssiharjoituksista edistyneempien harjoittelijoiden joukkoon tuntuu jokaiselle olevan vaikea kynnys. Mielessä väikkyy kuva kaikentietävistä mestareista, jotka tekevät tekniikkaa sujuvasti. Aloittelijan näkökulma on hieman sama kuin koululapsilla, jotka siirtyvät ala-asteelta yläasteelle. Isot pojat ja tytöt tuntuvat osaavan kaiken. Kun olet jonkin aikaa harjoitellut edistyneempien joukossa, huomaat että he kaikki ovat ihmisiä omine vikoineen ja parhaine puolineen. He kaikki ovat oman Aikido-Tien kulkijoita, jotka etsivät koko ajan uutta opittavaa. Liity joukkoon, sillä huomaat, että jonkun ajan kuluttua harjoituksiin ilmestyy uusia aloittelijoita, jotka kenties katselevat sinua ihaillen, koska heidän mielestään osaat niin paljon asioita.

# Aktiivinen harjoittelu

Perus- ja jatkokurssilla on oma ohjelmansa, oma viikkorytminsä. Kaksi tai kolme kertaa viikossa tapahtuva kurssiharjoitus muodostuu nopeasti osaksi viikkorutiiniasi. Opettaja valvoo, että kaikki vyökokeisiin menijät osaavat vaaditut tekniikat tarpeeksi hyvin. Monissa seuroissa myös valvotaan, että olet käynyt riittävän usein harjoituksissa läpäistäksesi graduoinnit.

Matka

Kurssin jälkeen holhoaminen loppuu, ja kurssilaiset työnnetään kuin linnunpojat ulos pesästä lentämään. Olet nyt omillasi. Kukaan ei valvo, käytkö riittävän usein harjoituksissa päästäksesi eteenpäin. Joudut itse huolehtimaan edistymisestäsi sekä harjoittelustasi seuraavia vyökokeita varten. Sinulla täytyy siis olla aimo annos päättäväisyyttä ja halu päästä asettamaasi päämäärään. Kukaan ei tästä lähin tuputa sinulle asioita vaan sinun täytyy itse olla aktiivinen voidaksesi edistyä. Ei siis riitä se, että käyt viikottain harjoituksissa. Sinun täytyy opiskella aktiivisen intensiivisesti, kuunnella, katsoa opettajien opetuksia tarkoin ja kysyä epäselvät asiat selkeiksi. Pidä silmäsi ja korvasi auki.

# Leiritoiminta

Normaalit viikottaiset harjoitukset muodostuvat äkkiä rutiiniksi, ja silloin tällöin onkin syytä käydä aikidoleireillä (opens new window) saadaksesi uusia, mielenkiintoisia kysymyksiä eteesi ratkaistavaksi. Viikonloppuleireillä opettavat kotimaiset ja ulkomaiset opettajat. He ovat yleensä hyvin kokeneita opettajia, ja jotkut heistä toimivat aikidon parissa ammatikseen. He opastavat sinua pelkästään viikonlopun aikana huimasti eteenpäin. Viikonloppuleiri voi siis korvata muutaman kuukauden normaaliharjoittelun omassa seurassa. On syytä tähdentää, että saadaksesi täyden hyödyn leiristä, käy kaikki harjoitukset läpi. Yksi tai kaksi harjoitusta vain sekoittaa sinua, etkä pääse jyvälle punaisesta langasta. Normaalisti leireillä on kaksi harjoitusta päivässä. Neljä päivää kestävällä pääsiäisleirillä tai viikon kestävällä kesäleirillä pääset jo hyvin juonesta kiinni ja palaat takaisin omalle dojollesi monta kokemusta rikkaampana.